Olikin jo aika istahtaa hetkeksi taas blogin ääreen. Tähän asti ei vain ole ollut aikaa saati energiaa selvitellä ajatuksia ja viime aikojen tapahtumia. Luulin jo, että joulua edeltäneet koulun kiireet ja ongelmat Kelan kanssa olisivat olleet kurjimmat kohtaamiset stressin kanssa, mutta asiat eivät menneet todellakaan niin kuin Strömsössä.
Lähipiirissä kuoli kaksi tärkeää ja hienoa ihmistä joululoman aikana: yksi pari päivää ennen jouluaattoa ja toinen uuden vuoden aattona. Sairastin koko loman ja rapistuvaa suhdetta yritettiin vahvistaa hankkimalla yhtä aikaa korvakorut, minä molempiin korviin yhdet ja poikaystävä kuolleiden sukulaisten muistoksi kaksi toiseen korvaan. Suruaikana en ehtinyt edes iloita kun sain vahvistuksen linjojen vaihtamisesta.
Vuosi alkoi mitä vittumaisimmissa merkeissä, näin erittäin kauniisti sanoen. Ei mennyt kuin viikko koulun alkamisesta kun läppäri hajosi. Ilman muutenkin pitkiä koulupäiviä (ja mieltä raastavia kursseja), jouduin koneettoman kotiympäristön vuoksi tekemään KAIKEN koulussa, pahimmillaan aina "pilkkuun" eli klo 23:30 asti. Vietin vähintään 12 tuntia joka päivä koulussa, useimmiten 13-14 tuntia ja kerran 15 tuntia. Opinto-ohjaajan arviointivirheen takia opintopisteiden kertyminen on uhattuna puhumattakaan ylimääräisistä kouluhommista.