Mukavuusalue galaxin tuolla puolen

Olikin jo aika istahtaa hetkeksi taas blogin ääreen. Tähän asti ei vain ole ollut aikaa saati energiaa selvitellä ajatuksia ja viime aikojen tapahtumia. Luulin jo, että joulua edeltäneet koulun kiireet ja ongelmat Kelan kanssa olisivat olleet kurjimmat kohtaamiset stressin kanssa, mutta asiat eivät menneet todellakaan niin kuin Strömsössä.

Lähipiirissä kuoli kaksi tärkeää ja hienoa ihmistä joululoman aikana: yksi pari päivää ennen jouluaattoa ja toinen uuden vuoden aattona. Sairastin koko loman ja rapistuvaa suhdetta yritettiin vahvistaa hankkimalla yhtä aikaa korvakorut, minä molempiin korviin yhdet ja poikaystävä kuolleiden sukulaisten muistoksi kaksi toiseen korvaan. Suruaikana en ehtinyt edes iloita kun sain vahvistuksen linjojen vaihtamisesta.

Vuosi alkoi mitä vittumaisimmissa merkeissä, näin erittäin kauniisti sanoen. Ei mennyt kuin viikko koulun alkamisesta kun läppäri hajosi. Ilman muutenkin pitkiä koulupäiviä (ja mieltä raastavia kursseja), jouduin koneettoman kotiympäristön vuoksi tekemään KAIKEN koulussa, pahimmillaan aina "pilkkuun" eli klo 23:30 asti. Vietin vähintään 12 tuntia joka päivä koulussa, useimmiten 13-14 tuntia ja kerran 15 tuntia. Opinto-ohjaajan arviointivirheen takia opintopisteiden kertyminen on uhattuna puhumattakaan ylimääräisistä kouluhommista.

Eikä tässä vielä kaikki, hyvät katsojat. Jos tilaatte nyt, saatte makkaran ympärille ison sämpylän kaupan päälle. Kaksi viikkoa sen jälkeen kun läppäri hajosi, tapahtui viimein ja vihdoin kauan odottamani sisäinen siirto Muotoilun sisustussuunnittelusta Viestinnän digitaaliseen mediaan (mikä käytännössä ei olisi pitänyt olla mahdollista). Tämä toi tullessaan sen että kaikki koulun tunnukset menivät uusiksi ja sain odotella "uusia" viikon verran.

Elämäni toiseksi pisin ja turhauttavin viikko. En päässyt kirjautumaan koulun koneille, joten teki tiukkaa osallistua tunneille saati yrittää tehdä kouluhommia. Unohtamatta miten paljon hankaluuksia "uudet" tunnukset toivat kun sain ravata ATK-tukihenkilöiden luona kyllästymiseen asti kun "tämä ja tämä tunnus ei toiminut". Jäin viikon jälkeen muista ja hommiakin kasaantunut rästiin, koska en ole ehtinyt tehdä vanhoja pois alta uusien tieltä. Onneksi sain poikaystävältä tämän vanhan läppärin lainaan, joten hommien tekeminen helpottui, mutta jouduin edelleen viettämään pitkiä päiviä koulussa kun en omista Adoben ohjelmia.

Yritin välissä tuulettua menemällä absolutistina opiskelijoiden rientoihin ja kerryttämään haalarimerkkikokoelmaa. Tuli voitettua Rokkibileissä ylivoimaisesti huutamiskilpailu, mutta vaikka illat olivatkin useimmiten miellyttäviä niistä jäi aina paha maku suuhun. Viime kerralla olisi pitänyt lähteä vielä kun oli hauskaa, sillä selvinpäin olemisen nurja puoli on se että muistaa seuraavanakin aamuna tapahtumat hyvässä ja pahassa. Sinä aamuna päätin että AMK-haalarit jäävät epävirallisesti jäähylle joksikin aikaa.

Onneksi uusi vuosi toi hyviäkin asioita. Aloitin kaverin ehdotuksesta pelaamaan kynä ja paperi-versiota Warhammer Fantasy -roolipelistä mihin tykästyin alkuhämmennyksen jälkeen kovasti. Jäin myös pelimieltymyksistäni poiketen koukkuun online-peliin nimeltä TERA. En ole aiemmin pelannut MMORPG-pelejä (="Massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli") ja vastaavanlaisia reaaliajassa tapahtuvia, omaan reagointiin painottuvia pelejä on tullut tähän asti välteltyä (köhSkywardSwordköh). En tiedä onko TERA oikeasti online- ja MMORPG-pelien tasolla hyvä peli, mutta nostan hattua "verettömyysfiltterille". Koska oma läppäri ei ole hollilla, en ole päässyt pelaamaan TERAa kuin kaverilla. Kuitenkin kaikesta sähläämisestä ja liian damagen ottamisesta huolimatta olen kuulemma pärjännyt "ihan hyvin" ja jos ei muuten niin kelpaanpahan ainakin tykin ruoaksi killan etujen nimissä.

Sisäinen "MOE-vihaajani" oksentaa hahmovalinnalle, mutta Elin sopi parhaiten "hyökkää
ja painu käpälämäkeen" pelaamistyylilleni. Seuraavalla kerralla otan kyllä jonkun muun kuin
keskenkasvuisen pikkuhousuja vilauttelevan furryn kuvatuksen... (Ei näy kuvassa.)

Kaiken kiireen ja kriisin keskellä ehdin osallistua kahteen piirustuskilpailuun: toinen oli DeviantArtissa tuleviin Pokemon X & Y -pelien aloituspokemoneihin liittyvä ja toinen oli Copic Marker Finlandin järjestämä kilpailu aiheenaan "pakkanen". Jälkimmäisessä pääsin Kunniamaininta-palkintosijalle tällä työllä. Kolmas, Sangatsu Mangan "ystävyys"-kilpailu odottaa vielä osallistumista ja Pokemon-kilpailu ei ole vielä päättynyt, mutta myös DeviantArtissa saamani palaute valoi minuun uutta intoa ja puhtia jaksamaan eteenpäin.

Koulussa monet deadlinet ovat jo paukkuneet, enkä tuon kuukauden jälkeen läppärin hajoamisesta ole enää pystynyt samanlaiseen sinnikkääseen itsetuhoiseen rytmiin. I can't brain anymore, I has the burnout, tai jotain sinnepäin. Pyrin nyt vain saamaan hommat tehtyä ilman että päässä vinksahtaa ja että läheiset kärsii. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitenkä se meni?