Minttuiset ("juusto") Popsit

Tekemäni leivokset ovat aiheuttaneet suurta epäilystä nuoremmissa sukulaisissa, mutta luottamusta on onneksi kertynyt kun negatiivisia "sivuvaikutuksia" ei ole ilmennyt. Nyt viimein sain ensimmäisen toimeksiannon viime viikonloppuna kun pikkuveli toivoi syntipäiväjuhlilleen samoja isänpäivänä tekemiäni "minttukeksisuklaapalleroita". Apunani oli taas, kuten isänpäivänäkin 12 vuotias pikkusisko, joka on pohjattomasti perso kaikelle herkuille (ja myöskin näille). Pikkuvelikin olisi halunnut osallistua, mutta flunssainen sankari ei kelvannut apukokiksi.

Ohjeen bongasin Pullahiiren blogin kautta Mansikkamäestä ja se on osoittautunut perin hyväksi, yksinkertaiseksi, mutta jokseenkin hitaaksi, koska emme kummallakaan kerralla käyttäneet monitoimikonetta keksien murskaamiseen. Suosittelen siis käyttämään jos on. Käytimme:

1 pkt Minttu-Dominokeksejä

3 rkl maustamatonta tuorejuustoa
n. 1 tl piparminttu- tai vanilja-aromia
3(-5) rkl kaakaojauhetta
Fazerin Sinistä suklaata kuorrutteeksi

GBA & GC: Beyblade, koska et ole sen arvoinen?

Jatkamme pelien parissa kahdella Beyblade-pelillä: Game Boy Advancen Beyblade G-Revolutionilla ja Gamecuben Beyblade V-Force: Super Tournament Battlella. Näin aluksi sanottakoon, etten ole hankkiutunut näistä kahdesta eroon yksinkertaisesti lapsuuden nostalgian ja lievän kiintymyksen takia. Pelien aiheesta saati olivatko ne lähelläkään ostamisen arvoisia en mene silkasta myötähäpeästä kommentoimaan, mutta niihin tulee silti silloin tällöin palattua. Enimmäkseen silloin, kun aivot ovat jo valmiiksi narikassa.

Tyson aka Takao ei ollut ihan Champion-ainesta. Eikä
myöskään peli.

GBA:n Beyblade G-Revolution osoittautui todella surkuhupaisaksi sijoitukseksi. Yksinpeli, halpa oli ja siltä tuntui olleen tekijöiden budjetti. Sen aikaiselta konsolilta ei hirveästi voinutkaan odottaa, mutta tämä oli aikalailla samaa tasoa kuin Game Boy Colorin Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio, silloin kun en osannut vielä edes englantia (ja sekin olisi todennäköisesti nykyisin parempi pelikokemus).

Idea ja juoni yksinkertaisuudessaan: pelaa päähenkilö Tysonin hyrrällä, murskaa toisten hyrrät tomuksi, kehity ja voita turnaus. Ei mitään mullistavaa. Paitsi ehkä se, että maagiset taistelevat ököt ilmestyvät tällä kertaa hyrristä.

Tintti ja Yksisarvisen salaisuus

The Adventures of Tintin: The Secret of the Unicorn

Olen yleensä todella skeptinen, kun kuulen amerikkalaisten tekevän omaa sovitustaan jostain tunnetusta ja varsinkin nostalgisesta sarjasta, tarinasta tai muusta vastaavasta. Lähes poikkeuksetta (en edes keksi hyvää poikkeusta) tulos on vastannut samankaltaista shaiban täytteistä floppia, kuten 2009 James Wongin ohjaama Dragonball Evolution tai samana vuonna ilmestynyt Astro Boy. Esimerkkejä on aivan liikaa, joten en toivonut Hergén Tintille vastaavanlaista kohtaloa. Itselleni Tintti on tullut tutuksi lapsuuden vanhojen VHS-kasettien ja sarjakuvien kautta, joten asetin elokuvalle suuret (ja melkein valmiiksi tuhoontuomitut) odotukset.

Toivuttuani alkujärkytyksestä lähdin kuitenkin positiivisin mielin katsomaan elokuvaa 3D:nä Mikkelin Ritz-elokuvateatteriin. Pakko tähän väliin kehaista, etten ole koskaan aikaisemmin törmännyt niin puhtaisiin 3D-laseihin kuin siellä, joten hyvä Mikkeli ja sen asukkaat! Ja voin vannoa, että törmäsin elokuvateatterissa Tinttiin, aivan varmasti, täysin samannäköinen heppu oli...