Vintiö nimeltä Vilja

Viime vuonna kesäkuun puolessa välissä tuttavan tilalta lähti muun perheen toimesta pieni leijonaharjaskani. Vesseli sai nimekseen Vilja, vuosien takaisen kesäkani Viljon mukaan, mutta Vilja lopulta tuli jäädäkseen. Pikkusiskon kaniksi Vilja lähinnä tuli, mutta olen ollut apuna kun vain muun perheen luo olen päässyt.

Koska Vilja on kasvanut kaniyhdyskunnassa ilman varsinaista suhdetta ihmisen kanssa, hän on ollut tulostaan lähtien jokseenkin pidättyväinen myös perheenjäseniin. Kuluneen vuoden aikana Vilja on kuitenkin tullut rohkeammaksi, vaikkakin muuton aikana luottamus ja rohkeus otti vähän takapakkia. Jouduimme piilottelemaan Viljaa vuokraisännältä ja pupu joutui olemaan aika paljon yksin. Lisäksi uudessa kodissa ei niin kauan muuton jälkeen Vilja oli vahingossa hypännyt vessanpönttöön, jonka kansi oli jäänyt auki.


Persoonallinen Vilja ainakin on, aika temperamenttinen pakkaus, jos niin voi sanoa. Pikkusisko kuvaili näin Viljaa: "Cute power! Vilja vintiö... Kaikenkarvaisten kanien kaveri <3", mutta itse kutsun Viljaa "huubibuubiksi". Vilja on melkein 100% sisäsiisti, mutta varsinkin alussa Viljalla oli kummallinen tapa maata ja "kieriskellä" vessalaatikossaan. Kanikaveria Viljalla ei valitettavasti ole, mutta jatkuvat karkumatkat mökin pehmolelulaatikolle pesemään pehmoleluja lopulta päätyi siihen, että Viljalle annettiin valkoisen kissapehmolelu kaveriksi. Kissalla ja Viljalla (ainakin Viljan mielestä) oli pitkään "eripuraa" kumpi on pomo, mutta niin sanotut valtataistelut alkavat olla jo taka-alalla. Kaveriltani olisi saatavilla ensi kuussa ilmeisesti Viljalle oikea kumppaniehdokas, mutta toisen kanin hankinta saa koko ajan jarrua vanhempien suunnalta.

Ymmärrän sen hyvin, kani on kuitenkin omalla tavallaan aika vaativa lemmikki, mutta tiedän myös että kani on laumaeläin joka tarvitsee saman lajinedustajan lähelleen. Nähtäväksi jää miten käy, joten pidän peukkuja siskon ja Viljan puolesta.