Laskiaispullat penthousen tapaan

Takapenkin manaajasta huolimatta päätin väsätä laskiaispullia sunnuntain riemuksi. Pienenä tuli hyvinkin ahkeraan osallistuttua mummin leivontatuokioihin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tein kaiken yksin alusta alkaen ilman apua. Jännitys oli korkealla, kun pullan tekoa olen viimeksi seurannut ala-aste ikäisenä. Ja silloinkin taikina tehtiin koneella. Alunperin aioin tehdä taikinan tavalliseen maitoon, mutta koska kämppikset ovat "laktovammaisia" (näin leikkimielisesti sanoen) vaihdoin kämppiksen kustantamana laktoosittomaan. Munan jätin alkuperäisestä Kinuskikissan pullareseptistä pois, mutta eipä se pullien maistuvuutta haitannut.

5 dl laktoositonta maitoa
1 pkt aka 50g tuorehiivaa
2 dl sokeria
1 ½ rkl kardemummaa
2 tl suolaa
200 g voisulaa
n. 15 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpiseksi ja murenna tuorehiiva joukkoon. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut täysin maitoon ja lisää sokeri, kardemumma ja suola. Lisää vähän kerrallaa n. 11 dl jauhoja puu- tai muovi-haarukalla sekoittaen ja loppu vaiheessa käsin. Vaivaa taikinaan sulatettu voi ja lisää vähitellen loput jauhot. Suosittelen pistämään sen vahvemman sukupuolen (tai henkilön) vaivaamaan taikinaa. Itse sain peukalon sen verta turraksi ja jäykäksi etten kyllä vähään aikaan aio vaivata yhtään mitään. Laita taikina kohoamaan vedottomaan ja lämpimään paikkaan n. 45 minuutiksi. Itse kokeilin Kinuskikissan vinkkiä laittaa taikina esilämmitettyyn mikroon ja sekös toimi loistavasti.

Pyörittele taikina samankokoisiksi palloiksi joko käsissä tai pöytää vasten leivinpaperille ja kohota liinan alla n. 10 min. Voitele munalla ja ripottele raesokeria halutessasi päälle. Itse käytin raesokerin puutteessa tomusokeria, mutta hyvin toimi niinkin. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 10-12 min tai kuten uunisi paistaa. Anna jäähtyä ja leikkaa pullan päälaki pois. Täytä miten haluat. Meillä laskiaispullat koristeltiin laktoosittomalla vispikermalla ja mansikka-vaniljahillolla, koska itse pähkinäallergisena en voi manteleita käsitellä saati syödä.

Tuli tehtyä sen verran jöötin kokoisia pullia, ettei näitä jaksanu syödä kuin maksimissaan kaksi kuoleman partaalla. Kiitosta sain myös siltä riivatun epäonnistumisen manaajalta, joka joutui nöyrästi myöntämään tappionsa. Tohelo kokki kiittää ja toivottaa hyvää laskiaista myös Kouvolan "kattohuoneiston" ulkopuolellekin.