Sairasloman aikana vietin paljon aikaa tietokoneen ääressä (lähinnä tyhjentämässä ulkoista kovalevyä) ja törmäsin lapsuuden aikaiseen sarjaan White Fang. Kyseessä on vuonna 1993 tuotettu sarja koirasuden ja pojan seikkailuista (based on a book by Jack London). Valitettavasti kaikkia jaksoja en ole löytänyt, mutta nostalgian määrää ei voi sanoin kuvailla. Sarjan katsominen pienenä todennäköisesti on myös syynä miksi husky on yksi lempikoirarotujani...
 |
| Ihan paras ohjelma sitten Poliisikoira Rexin. Ja samasta syystä eli koirasta~ |
Fangin jaksoja etsiessä törmäsin myös sarjaan Kiba (tai Ki-Ba), jota olen katsonut puhtaasti halussani katsoa jotain uutta, kun aikaa on vain löytynyt. Koiriin itsessään sarja ei liity mitenkään, vaan on fantasia-shounenmättöä vuodelta 2006 toiseen ulottuvuuteen joutuvasta teinistä nimeltä Zed, enkä osaa sanoa onko sarja hyvä vai ei edes 22 jakson jälkeen. Kuitenkin jokin saa minut aina palaamaan sarjaan, kenties mielenkiinto Zedin kasvamisesta ihmisenä etsiessään vastauksia elämälleen, mikä poikkeaa muista shounenmättö-sarjoista mitä olen seurannut. Voittoja ja voimaa kerätään kivisen tien kautta ja ihmisiä kuolee PALJON, mikä erottaa sarjan "kaikki-lelut-kerätään"-sarjoista tai päättymättömistä sarjoissa, joissa porukka ei tahdo kuolla millään. Joku toinen todennäköisesti sanoisi sarjaa tylsäksi, mikä ei herätä alusta asti mukaansa tempaavaa mielenkiintoa, mutta sanoisin että sarja "sammaloituu sinnikkään katsojan päälle". Puhuu siis ihminen, joka ei jaksanut muinoin katsoa Katanagataria ensimmäistä jaksoa enempää, mutta olen huomannut vanhojen asioiden pariin palaaminen on usein hyvästä, kenties myös Katanagatarin suhteen.
Töiden lomassa pääsin välillä mökille ja taas Pohjanmaalle sukuloimaan serkun rippijuhlille. Mökillä tuli veneiltyä ja paistettua kesän vakiotavaraa eli lettuja ja järkkärin akun laturi sattui jäämään samaisella reissulla Saimaalle. Sairasloman aikana flunssan pahimmassa vaiheessa lähdimme siskon kanssa perheen ainoina edustajina silti Pohjanmaalle. Reissu olisi ollut jopa nautittava, mutta mummola oli silti oiva paikka parantumiseen (söin kerrankin kunnolla). Tulipahan myös käytettyä mekkoa vuosiin sitten ylppärijuhlien eikä mummilla ollut aihetta valitukseen vaikka mekko oli enemmän omaan mieleen ja "tyyliin" sopivampi kuin hän olisi tavallisesti kelpuuttanut. Hauskaa taudista ja kuumuudesta huolimatta kuitenkin oli vaikka kuvaaminen loppui lyhyeen.
 |
| Kuortaneen seurakunta kiittää. |
 |
| Sankari-serkku ja sisko. |
 |
| Blue~ |
 |
| Sankari, "Pimp my Bible" ja piirtämäni seefferi-kortti. |
 |
| Taiteellinen puoli jäi kuitenkin korttia lukuunottamatta kesältä tälle tasolle... |
Viihdyin Helsingissä kovasti, mutta Tutor-toiminta koulussa kutsui takaisin Kouvostoliittoon. Moni asia on muuttunut. Toinen kämppis lähtee puoleksi vuodeksi vaihtoon Brittein saarelle ja tilalle tuli alivuokralaiseksi jätkä samasta koulusta, enkä osaa vieläkään olla sinut asian kanssa. Tuntuu kummalliselta kun "vieras mies oleilee kuin kotonaan kämpillä", sen verta herkkähipiä ihminen kun olen. Tein uuden lukukauden ja ruokavalioremontin kunniaksi ensimmäistä kertaa elämässäni sämpylöitä ja hyvin onnistuivat, jos ei lasketa sitä että taikina "räjähti" kohotessaan mikron jälkilämmöissä. Ei auttanut aluslautanen vaan puoli taikinaa oli mikrossa ja melkein tiskipöydällä kun avasin oven. Joten note to myself: hanki isompi kulho. Tai tee pienempi taikina ensi kerralla.
Itse kouluun liittyen, tein kesällä kuten OPOn kanssa tuli sovittua. Tutkin Viestinnän- ja Sisustuspuolen kurssitarjontaa ja tulin siihen tulokseen että sisustuspelleily saa tältä erää riittää. En alunperin hakenut linjalle ja vuoden kokeilun jälkeen tiedän, että Viestintä kiinnostaa ja motivoi tuhatkertaisesti enemmän. Ongelmaksi koituu vain se ettei OPO vastaillut puheluihin tahi sähköpostiviesteihin kun kyselin asiasta ja koulun alkajaisviikon ensimmäisenä päivänä sain vasta kuulla, että Viestinnän koulutuslinja lopetetaan ensi vuonna eikä linjalle pääse kuin pääsykokeiden kautta. Omaa tietämättömyyttäni voisi sanoa syypääksi, kun en Viestinnän koulutuslinjasta ollut kuullutkaan ennen kuin Muotoilun puolen pääsykokeiden viimeisenä päivänä. Aion kuitenkin yrittää saada siirtoa kaikesta huolimatta, vaikka pystyisinkin korvaamaan paljon Sisustuspellejen kursseja Viestinnän kursseiksi, vaan en tarpeeksi. Sen rinnalla, että voisin opiskella alalla joka kiinnostaa ja motivoi koko opetussuunnitelmineen ja kursseineen, tuntuu hiukan hukkaan heitetyltä käyttää puolet 2-3 vuoden energiasta alan kursseihin, jotka eivät kiinnosta tahi motivoi. Vaan huomenna asiat selkenevät paremmin, tilanne voisi olla huonompikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti