Uusi Alku...

... ja uusi sänky. Ja uusi kaupunki. Ja uusi blogi. (Ja valtaosa tänne eksyneistä huokaisee "pfft~ tää nyt on jo nähty".) Joten varoituksen sanana, jos et kestä rönsyilevää ja eritoten pitkää tekstiä, siirry takaisin hiekkalaatikolle leikkimään Superkoiria. Nähdään sitten siellä.

Kämppikseni, ja pitkäaikaisen ystäväni aiheuttaman innostuksen myötä päätin viimein perustaa sekamelskaisen blogin, enemmän tai vähemmän sekopäisille ruokaresepteille- ja tottumuksilleni, amatöörimäisyyttä hipoaville piirroksille ja mahdollisesti sattumanvaraisille aiheille mistä saatan innostua kirjoittamaan.Ja blogin nimi on luonnollisesti "Salmiakin verran sattumia" aikalailla yksinkertaisista syistä, pidän siis salmiakista.

Olen kaveripiirissäni tunnettu kirjavasta puheestani ja epämääräisistä jutuistani, mutta vielä enemmän kirotusta "tohelon kokin" maineestani. Tämä valitettavasti kumpuaa yläasteelta, jolloin onnistuin keittämään nuudeliliemet kolmesti peräkkäin karrelle. Don't ask. Olen kuitenkin siitä kehittynyt (vaikkakin millä minä vakuutan itseni siltä etten henkilökohtaisena häpeänaiheenani onnistu keittämään sopivanlaisia munia kahta kertaa peräkkäin)... Olen siitä huolimatta tunnustettu esim. hyväksi lettujen (herra Lappalaisen nimittämänä "Kyläniemen Parhaana lettujentekijänä") ja (puolen tunnin) nuudelien tekijäksi, joka saa tuhottoman nirsot ala-asteikäiset pikkusisaruksetkin syömään. Ja koska armas kämppikseni viettää (selkeästi) suurimman osan ajastaan keittiön puolella (Maijan Makia), opin jatkuvasti lisää (kyselemällä ärsyyntymiseen asti tyhmiä hänen selkänsä takana). Siitä tosin en mene takuuseen ovatko (mielestäni) maistuvat tekeleet sieltä terveellisimmästä päästä, mutta kyllä niissä on jotain aineista kun monet kelpaavat pikkusisaruksillekin (tosin jauhelihakastiketta ei lasketa, koska siinä on sipulia). Tähän voitanee myös laskea mukaan "ylläri-ahmatit" kaverit Helsingissä, jotka söivät aina mun viikon ruoat... Joten jos mielenkiintoa ja ennakkoluulottomuutta löytyy tarpeeksi, olkaa rauhassa röyhkeitä ja kokeilkaa~

Ei sen puoleen että olen myös perin lahjakkaasti C-luokan kuvaajakin,
toisaalta mitäpä digipokkarilta voi hirveästi odottaa. Tämäkin
"upeus" tuli, kun pyöräytin salaattikulhoa ja samalla nappasin
vahingossa nakkisormillani kuvan.

Olen siis muuttanut pääkaupungin, perin mielenkiintoisesta ja vaihtelevasti muistorikkaasta maailmasta tänne Kymenlaaksoon opiskelemaan enemmän tai vähemmän surkeiden sattumusten sarjan kautta sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua. En ole vielä varma jäänkö sille tielle, kun tämän ja Tuotemuotoilun erottaminen kahdeksi eri linjaksi juuri tänä syksynä kun aloitin, tuli lievästi harmittavana ylläripyllärinä. Epäselväksi siis ei jää, että näistä kahdesta minut laitettiin rakkaiden sisustuspellejen luokkaan (vaikka väänsin kokeissa vaan huvikseen pelihirmujen huoneen ja mosaiikkilaatoitetun katoksen), kun tuo tuotemuotoilu olisi enemmän kiinnostanut. Olen kuitenkin ehtinyt kiintyä sekamelskaiseen (lue: todennäköisesti minä itse aiheutan sen sekamelskaisuuden) ryhmääni, eikä sitä tiedä jos muutan tämän syksyn aikana mieleni. En rehellisesti edes tiedä mitä haluaisin opiskella, mutta ah, aika näyttää. Ehkä. Jossain vaiheessa. Toivottavasti. Saa luvan näyttää.

Todellakin, saa nähdä. Voipi olla että kapula kasvaa otsaan siitä, etten jaksa piirtämistä kuin vain harrastus-mielessä. Näitä "harrastelija-teoksia" pääsette myös kauhistelemaan, mutta alustavana kommenttina sanoisin että "kun kerran on jonkin omaksunut, siitä on vaikea päästä eroon". Yritys on kuitenkin kova. Ja tämä pätee moneen muuhunkin asiaan, eiköhän niitäkin esimerkkejä tule vastaan.

Rauhalliset aamut (ja onnistuneet kuvat) ovat mukavia yhdessä pyhitetyn design-mukini kanssa (mutta millä mä vakuutan itseni, että olen railakkaasti 2 tuntia myöhässä koulusta nukuttuani pommiin?)

Ja näin lopuksi, jos jaksoit lukea tämän ylitsevuotavan järjettömyyden rajalla hipuilevan tekstin loppuun (jonka olisin hyvin voinut jakaa kahdeksi eri bloggaukseksi), onnittele itseäsi ja minä onnittelen sinua. Mielekästä illan jatkoa, puupaja kutsuu~