Kananmunan verran sattumia

13.10 eli torstaina vietettiin kansallista epäonnistumisen päivää, mutta epäonnistumiset tapahtuivat meikäläiselle myöhässä. Puhkikulunut Linkin Park-lompakkoni hävisi perjantaina jossain koulun ja kämpän välimaastossa kaikki kortit ja henkkarit mukanaan. Lisäksi tajuan etten kykene omin konstein asentamaan IKEA:sta ostettua lamppua kattoon, koska lampussa ei ollutkaan valmista "pistoketta" vaan pitäisi erikseen asentaa johdot kiinni toisiinsa. Eipä sitä kyllä lampun paketista olisi nähnyt, ja erilliset ruuvitkin pitäisi ostaa. Jätän siis suosiolla jonkun muun (itsetuhoisemman) hoidettavaksi.

Päivä oli yhtä sekamelskaa kuin pöytäni jolta yritin etsiä läppäriä.

Tupareita varten siivotessa raotin hieman ikkunaa, enkä muistanut ottaa huomioon, että A) asunto on 8.kerroksessa ja B) täällä tuulee niin, että ikkunakin meinaa lentää saranoiltaan sisään kun sen avaa. Joten tuuletusikkuna rämähti auki kuin virtahepon kita ja puhalsi tullessaan kaikki mahdolliset sittisontiaiset sisälle suoraan yöpöydän päällä olevaan teemukiin. Että bon appétit vaan. Lisäksi siivotessa yksi kokis-lasi (vieläpä niistä paremmista laseista) meni rikki ja tupareihin ilmoittautuneista ihmisistä vain yksi ilmaantui paikalle (thx mates~).

Perjantai joka tapauksessa oli aika väsynyttä: 13 tuntia koulussa ja piirtämässä perspektiivikuvia järjenvievällä ja kamelin hitaalla tekniikalla edellisenä päivänä, tekee aivoista taatusti aika ylikypsää spagettia. Järkytyin myös miten paljon rahaa on mennyt Kouvolaan muuton jälkeen, kun on pitänyt ostaa koulutarvikkeita taas itsensä kipeäksi.

Viikko ei kuitenkaan ole mennyt ihan harakoille, onnistuin sentään keittämään alkuviikosta elämäni ensimmäiset täydelliset munat. Eihän se ollut kuin rehellisesti 17. yritys. Tosin, kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä keittämät munat sen sijaan räjähti. Tai tarkemmin sanoen yksi räjähti jääden semi raa'aksi ja toinen oli ylikypsä keltuainen vihreänä. Don't ask, mä vaan keitän 10 min liesi vitosella. Mulla on nykyisin jopa vihreä munakello, mutta edelleen keittäminen on yhtä arpapeliä kuin vauvan hoito. Koskaan ei tiedä mille se seuraavaksi itkee. Ettäkö mulla vauvaa olisi. (Vielä.)

Tähän on siis vielä pitkä matka...

Joka tapauksessa jääkaapissa ei ole tällä hetkellä pahemmin muuta kuin munia, niin saa nähdä mitä seuraaville munille käy. Kämppikset odottavat mielenkiinnolla. Ja armas lompakko löytyi tänään ystävällisten ihmisten toimesta sisältö koskemattomana. Tuparilahjaksi sain patonkia, jota on hyvä mussutella tänään koulussa ja toiseen yhteiseen lahjaan oli ystävällisesti korvattu osa juomista kokiksella. Elämä on ihanaa~