|
The Adventures of Tintin: The Secret of the Unicorn |
Olen yleensä todella skeptinen, kun kuulen amerikkalaisten tekevän omaa sovitustaan jostain tunnetusta ja varsinkin nostalgisesta sarjasta, tarinasta tai muusta vastaavasta. Lähes poikkeuksetta (en edes keksi hyvää poikkeusta) tulos on vastannut samankaltaista shaiban täytteistä floppia, kuten 2009 James Wongin ohjaama
Dragonball Evolution tai samana vuonna ilmestynyt
Astro Boy. Esimerkkejä on aivan liikaa, joten en toivonut Hergén Tintille vastaavanlaista kohtaloa. Itselleni Tintti on tullut tutuksi lapsuuden vanhojen VHS-kasettien ja sarjakuvien kautta, joten asetin elokuvalle suuret (ja melkein valmiiksi tuhoontuomitut) odotukset.
Toivuttuani alkujärkytyksestä lähdin kuitenkin positiivisin mielin katsomaan elokuvaa 3D:nä Mikkelin Ritz-elokuvateatteriin. Pakko tähän väliin kehaista, etten ole koskaan aikaisemmin törmännyt niin puhtaisiin 3D-laseihin kuin siellä, joten hyvä Mikkeli ja sen asukkaat! Ja voin vannoa, että törmäsin elokuvateatterissa Tinttiin, aivan varmasti, täysin samannäköinen heppu oli...